Jos nyt vihdoin alottaisin tän kauan puhutun blogin ja kirjottelisin vähä tunnelmia lähdöstä, mitä pitää vielä tehdä ja mitä kaikkee oon jo tehny. Mulla on siis jäljellä tasan 20 päivää Suomessa ja ennen lentokoneeseen astumista mun ois tarkotus vielä tehä vaikka mitä! Ehkä suurimpana ja tärkeimpänä ois valmistua sekä kauppiksesta että lukiosta ja pitää ne valmistujaisetki vielä. Mulla on sillee helppo tilanne, että valmistujaiset on pari päivää enne lähtöä, joten voin kätevästi samalla sanoo heipat kaikkille sukulaisille juhlissa.
Päätin jo viime kesänä, että tuun pitämään välivuoden ja alotinki hakemaan au pairiks jo syksyllä tosi ajoissa. Vihdoin helmikuussa sain tietää, että lähden Texasiin heti kesäkuun alussa. Muistan ku olin nii innoissani varmaa seuraavan viikon siitä, että vihdoin mun unelmista tulee totta ja pääsen au pairiks. Teen vielä tästä koko haku jutusta oman postauksen niille, joita kiinnostaa lukee mite se käytännössä toimii.
Fiilikset mulla on nyt kyl aika sekavat! En oikeestaa kauheesti jännitä enemmänki stressaan sitä, että miten ihmeessä saan mun tavarat joita vuoden aikana tarviin mahtumaan yhteen matkalaukkuun ku se teki jo tosi tiukkaa sillo ku mentii Julian kanssa kaheks kuukaudeks Pohjois-Irlantiin. Ja muutenki miten pärjään ilman et voin mihi kellon aikaa tahansa soittaa kotiin tai ystäville miettimättä 8 tunnin aika eroa. Multa myös puuttuu tuki ja turva ennestään tuttulta ihmiseltä toisin ku viimeks. Toisaalta kaiken stressaamisen ja asioiden yli mietinnän lomassa oon niin innoissani, et en jaksais yhtää odottaa et pääsisin lähtemään.
Välillä oon miettiny, et olikohan tää nyt oikee päätös lähtee mut oon halunnu nii kauan lähtee au pairiks, että eiköhän tää oo mulle just oikee valinta tähän kohtaan. Ehin opiskella sit ku tuun takas ja toivottavasti myös takas tullessa mua edelleen odottaa Suomessa ihanat sukulaiset ja ystävät.
Osa mun kavereista ja ystävistä on varmaa jo nii kyllästyny kaikkii au pair juttuihi joita ne kuulee päivästä toiseen mutta silti kiinnostuneen olosina niitä kuuntelee. Kiitos heille siitä!!
Koitan parhaani mukaan postailla aina kun mahdollista, jotta kaikki te täällä Suomessa, jotka haluutte mun kuulumisia lukea voitte sen tehä.
Muistan ku mun lähtöön oli vielä 116 päivää. Mihin nää kaikki päivät katoaa!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti